sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Hyvä uutinen pelastuksesta!

"Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat. Ei tässä ole mitään erottelua, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." (Room. 3:22-24.)

Kaikki ovat tehneet syntiä. Jokaisen ihmisen tila on syntymästä saakka sama. Olemme vailla Jumalan kirkkautta. Jeesus on täynnä Jumalan kirkkautta. Se tulee esille hänen luonteessaan. Hän on täynnä armoa ja totuutta. Ihmisten edessä ja omasta ja toisten mielestä voimme näyttää hyviltä, mutta Jumalan edessä seisomme saastaiset vaatteet yllä ilman Kristusta. Olemme synnin alaisia ja synti on turmellut meistä Jumalan kuvan.

Pyhä Henki "näyttää meille todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion" Jumalan sanan kautta. Kun näin tapahtuu, ihminen heittäytyy Jeesuksen jalkain juureen ja vetoaa hänen armoonsa sanoen: "Jumala ole minulle syntiselle armollinen!" (Luuk. 18:13.)

Tilanteemme ei ole toivoton, koska Jeesus on tullut luoksemme etsimään ja pelastamaan meidät synnistä ja sen rangaistuksesta kuolemasta.

"Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin on kirjoitettu: "Vanhurskas on elävä uskosta."" (Room. 1:16,17.)

Jeesuksen syntyminen, kuoleminen ja ylösnouseminen ja takaisintuleminen on hyvä uutinen, jota meidän ei tarvitse hävetä. Voimme iloita siitä koko sydämestämme ja uskoa sen pelastavaan voimaan ja ottaa se vastaan ja saada Jumalan vanhurskauden puhtaat vaatteet ja pelastua kirkkauteen.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Muista ottaa laturi matkaan!

"Hän näki unessa, että maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas." (1. Moos. 28:12.)

"Tämä ei ole mikään muu kuin Jumalan huone. Tämä on taivaan portti." (1. Moos. 28:17.)

"Katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua kaikkialla, missä kuljet." (1. Moos. 28:15.)

Syntiinlankeemuksen tähden ihmisestä tuli heikko ja voimaton, koditon vaeltaja. Jaakobin tavoin olemme kuin pakomatkalla kotia etsimässä. Hengellisessä mielessä voimme samaistua pakolaisiin, joita maassamme on nyt paljon.

Ilman Jeesusta taivaan ja maan välit olisivat poikki. Jaakobin yöllä näkemät tikapuut olivat maan ja taivaan välillä. Ne kuvasivat sitä yhteyttä, joka meillä on taivaaseen Jeesuksen ansioiden tähden. Enkelit eivät olisi päässeet meitä palvelemaan ilman näitä tikapuita. Kristuksessa meillä on yhteys Jumalaan ja näin heikosta ihmisestä tulee vahva, koska olemme kytkettynä voiman lähteeseen.

Meidän sukupolvellemme tätä yhteyttä voisi kuvata laturilla. Kuinka monesti olemmekaan joutuneet kokemaan yhteyden poikki menemisen, kun akusta on loppunut virta. Voiman lähteestä ei ole apua, jos laturi puuttuu. Jeesus on kuin laturi ja voiman lähde yhdessä. Hänessä pysymällä virta ei lopu ja yhteys taivaaseen ei katkea. Jos sinulla on tänään virta poikki, niin saat uskon kautta kytkeä tyhjän akkusi laturiin ja näin voima virtaa ja yhteys Jumalaan ja toisiin ihmisiin on mahdollista. Näin olet päässyt takaisin turvaverkoston piiriin ja saat voiman kulkea rohkealla mielellä.

Kun lähdet tänään liikkeelle, niin muista ottaa laturi matkaan!

torstai 19. lokakuuta 2017

Elämänasenteet vaikuttavat kohtaloomme!

"Mitä hyötyä minulle inhimillisesti ajatellen on siitä, että olen taistellut Efesoksessa petoja vastaan? Jos kuolleita ei herätetä, niin syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme." (1. Kor. 15:32.)

Monet ajattelevat, että onni saavutetaan maallisen menestyksen kautta. Sen tähden tämän menestyksen saavuttamiseksi nähdään paljon vaivaa. Olemme kuulleet sanonnan, ettei työllä rikastu. Koska tämä pitää usein paikkansa, niin turvaudutaan toisenlaisiin keinoihin rikkauksien haalimiseksi ja maallisen menestyksen saavuttamiseksi. Oikotie "onneen" käy laittomuuden kautta.

Jos ihminen keskittyy vain nykyhetkeen ja hänen ajatuksensa ja mielensä viipyvät maallisen onnen etsimisessä, niin huvituksista ja nautinnoista tulee päivän kohokohtia, joita tavoitellaan.

Tuhlaajapojan ja Eesaun elämäntyyleistä saamme havainnollisen esimerkin väärän vapauden etsimisen seurauksista. Tuhlaajapoika ja Eesau halusivat kulkea vapaina. He eivät halunneet elämäänsä mitään rajoituksia. Käskyt ja määräykset olivat heille kuin kahle, jotka he halusivat karistaa pois käsistään ja jaloistaan sitomasta heidän tekemisen- ja liikkumisvapauttaan. Molemmat rakastivat kemuja, juhlia ja hetkellisiä nautintoja.

Eesau myi esikoisoikeutensa nälkänsä tyydyttämiseksi. Tuhlaajapoika jätti isänsä kodin tyydyttääkseen omia halujaan. Tulevaisuus ei kiinnostanut heitä, kunhan vain heillä nyt oli hauskaa.

Totuus on kuitenkin se, että ihminen on vastuussa valinnoistaan ja niiden seurauksista. Elämänasenteet vaikuttavat kohtaloomme!

"Loppupäätös kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Niin tulee jokaisen ihmisen tehdä, sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle. Tämä koskee kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa." (Saarn. 12:13,14.)

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Tuomion hetkeä edeltävä herätyksen ja parannuksen aika!

"Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan, koska sen pahuus on noussut minun kasvojeni eteen." (Joon. 1:2.) --- "julista sille se sanoma, jonka minä sinulle puhun." (Joon. 3:2.)

Jumala oli päättänyt hävittää suuren, väkivaltaisen ja pahan Niiniven kaupungin, jossa oli yli 120.000 ihmistä ja paljon eläimiä. Ennen hävitystä Jumala päätti antaa Niiniven kaupungin asukkaille 40 päivän armonajan kääntyä Jumalan puoleen, tehdä parannuksen ja hylätä väkivallan ja pahan tekemisen.

Sanansaattajakseen Jumala valitsi Joonan, totuuden pojan, jonka nimi merkitsi kyyhkystä, viemään Herran sanan kaupungin asukkaille. Tehtävä ei ollut helppo. Näytti siltä, ettei Joonasta ollut lähtijäksi. Joona lähti päinvastaiseen suuntaan, mihin olisi pitänyt lähteä. Hänen piti nousta ja lähteä Niiniveen. Hän lähtikin Tarsiiseen paetakseen Jumalaa ja hänen antamaansa tehtävää. Joonan pakomatka johti hänet aina vain alaspäin ja alaspäin. Hän suorastaan vajosi vuorten perustuksiin asti. Suuret vastoinkäymiset myrskyineen saivat Joonan nöyrtymään ja hän pelastui kalan vatsasta kuivalle maalle. Hän oli nyt valmis nousemaan ja menemään Niiniveen julistamaan Herran sanan.

Joonan julistama sana otettiin vastaan: "Niiniven miehet uskoivat  Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, niin suuret kuin pienet." (Joon. 3:5.) Nöyrtyminen ja parannuksen teko olivat todellista kuninkaan hovia myöten.

"Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltään, Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä toteuttanut sitä." (Joon. 3:10.)

"Joona pahastui tästä kovin ja suuttui". (Joon. 4:1.) Hän sanoi olevansa vihainen kuolemaansa asti ja toivoi kuoleman tulevan pian. Nämä sanat paljastavat sen, että Herran sananjulistajienkin pitää kääntyä ja tehdä parannus omista synneistään.

"Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut. Kumartakaa ja palvokaa häntä, joka on tehnyt taivaan  ja maan, meren ja vesien lähteet." ( Ilm. 14:7.)

Tämän sanoman pitäisi saada aikaan ihmisten nöyrtymisen, herätyksen ja parannuksen teon tämän sukupolven keskuudessa kaikkialla maailmassa.

Nyt on tuomion ja sen täytäntöönpanon hetkeä edeltävä herätyksen ja parannuksen aika!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Anteeksiantaminen on lääke pahaan oloon!

"Kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, he ajattelivat: "Entä jos Joosef alkaakin nyt kantaa meille kaunaa ja kostaa meille kaiken sen pahan, minkä me hänelle teimme!" Niinpä he käskivät sanoa Joosefille: "Ennen kuolemaansa isäsi käski meitä sanomaan sinulle:`Annathan anteeksi veljillesi rikoksen ja synnin, sillä pahoin he ovat tehneet sinua kohtaan.´ Anna nyt siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Joosef itki, kun hänelle puhuttiin tällä tavalla. Sitten tulivat myös Joosefin veljet itse. He heittäytyivät maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Tässä me olemme. Olemme sinun orjiasi!" Joosef vastasi heille: "Älkää pelätkö! Olenko minä Jumalan asemassa? Te tosin aioitte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi tehdäkseen sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitääkseen hengissä paljon kansaa. Älkää siis pelätkö! Minä elätän teidät, teidän vaimonne ja lapsenne." Ja hän puhui heille ystävällisesti." (1. Moos. 50:15-21.)

Joosef ei ollut katkera veljilleen, vaikka hän oli kokenut pahoja asioita heidän kauttaan. Joosef oli antanut veljilleen kaiken anteeksi, koska hän näki Jumalan johdatuksen elämässään ja laajemminkin, koko Jumalan kansan elämässä. Jumala oli kääntänyt monet pahat asiat hyväksi, myös Joosefin eläessä Egyptissä.

Vihamiehet eivät voita meitä, jos me emme vihaa vihamiehiämme, vaan annamme heille anteeksi ja rukoilemme heidän puolestaan. Anteeksiantaminen poistaa vihan, katkeruuden ja koston hengen. Syyllisyys ja viha johtavat meidät tuhoon, jos emme päästä niistä irti Jumalan armon avulla. Joosefin erinomainen henki oli Kristuksen henki, joka ei kanna kaunaa pahojakaan lähimmäisiä vastaan. Jeesus rukoili vihamiestensä puolesta, että Isä antaisi heille anteeksi, sillä he eivät tienneet mitä he tekivät.

Kun me annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, niin toimimme niin kuin Joosef ja Jeesus. Anteeksiantaminen on lääke pahaan oloon!

Jumalisuudesta ja tyytyväisyydestä!

"Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto." (1. Tim. 6:6.)

Jumalisuutta voidaan käyttää elämässä väärin. Ihminen voi esiintyä hyvin jumalisena ja etsiä näin ihmisten huomion itseään kohtaan, jotta hän saisi herätettyä luottamuksen itseään kohtaan. Kun he ovat saaneet tarpeeksi vaikutusvaltaa, he alkavat käydä käsiksi ihmisten rahoihin. Jos jumalisuutta pidetään keinona voiton saamiseen, se toiminta ei ole Jumalasta.

Kun jumalisuus ja tyytyväisyys ovat yhdessä, niin se on jo suuri voitto. Ei tarvitse etsiä ja haalia lisää voittoa. Taloudellisen voiton tavoittelu on tästä maailmasta, se on ahneutta, jolla ei ole loppua. Lopun ajan ihmisten yhtenä tuntomerkkinä mainitaan rahanahneus.

"Emmehän ole tuoneet maailmaan mitään, emme voi myöskään mitään täältä viedä." (1. Tim. 6:7.)

Ihminen syntyy maailmaan tyhjin käsin ja hän lähtee pois tyhjin käsin. Meille uskotaan elämämme aikana taloudenhoitajan tehtävä. Se, miten hoidamme meille uskottua tehtävää, tuo esille arvomme ja sydämemme ajatukset. Ajatus omistajuudesta ohjaa arvojamme oikeaan suuntaan. Kun ymmärrämme, että kaiken omistaja on Herra, niin emme kersku rikkauksistamme ja keskitä voimiamme niiden haalimiseen.

"Kun meillä on ruoka ja vaatteet, tyytykäämme niihin." (1. Tim. 6:8.)

Tässä on kaksi elämän perustarvetta. Kun meillä on nämä, niin voimme olla jo tyytyväisiä. Ruoka ja vaatteet eivät aina ole itsestäänselvyys. Monet kärsivät näiden puutteesta ja tarvitsevat niiden apua, joilla on mahdollisuus auttaa. Köyhät ovat aina keskuudessamme ja heistä pitää huolehtia.

"Ne taas, jotka tahtovat rikastua, lankeavat kiusaukseen, ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka syöksevät ihmiset turmioon ja kadotukseen." (1. Tim. 6:9.)

Nykyinen pelikiihko kertoo siitä, että ihmiset tahtovat rikastua äkkiä ja helpolla. Rahapelit ovat kuitenkin hyvin vaarallisia, ne voivat "syöstä meidät turmioon ja kadotukseen".

"Rahanhimo on kaiken pahan juuri. Rahaa tavoitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla." (1. Tim. 6:10.)

Totuuden kadottaminen on suurin onnettomuus, johon ihminen voi joutua. Kaikki ne asiat, jotka pyrkivät tekemään totuuden tyhjäksi ja murentamaan sen elämästämme, ovat vihollisen keinoja erottaa meidät Jumalasta. Uskosta luopuminen johtaa suureen tuskaan, vaikka ihminen saisikin elämänsä aikana lyhytaikaista nautintoa maailman huveista.

Paavali kehottaa Timoteusta tavoittelemaan "vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja sävyisyyttä." (1. Tim. 6:11.)

Nämä ovat hyviä asioita, joita kannattaa tavoitella. Tarttukaamme mekin kiinni iankaikkiseen elämään, johon meidät on kutsuttu Jeesuksessa Kristuksessa!